Pimeessä maastoilu

moi! olin eilen maastoilees mäki-treeniä Kilin kans. Ja kello oli n.17.00 kun tulis tallil ja oli jo pilkko pimee, ja varustoinnin aikan pimeni sit ihan kunnolla. Lähettii pimeeseen metsään ja hyi että pelotti, mentiin ihan jotain outoo reittii, mut ainakin oli niit ylämäkiä mitä laukattiin sit, ja arvatkaa vaan. Kilil oli järkyttävästi virtaa niin se laukkas ihan täysillä en tienny mihin oltiin edes menossa ja alko sit silmätki vuotaa kun näin vaan vähän polusta, pelotti et mentiin jotai hirvee päi! Lopult pysähdyttii ja käännyttiin takas päin, onneks löydettiin tallille. Kotimatkalla tuli sit tietysti kaikki kauhu elokuvat mieleen, varsinki yks pelle elokuva. Sit aloin miettii niit ja olin ihan paniikis siellä. Kun oltii päästy vika alamäki nii lähettii kotii ja LUJAA! Kili meni aivan älyttömän lujaa oikeesti pelotti että kaaduttii. Oltiinki jo sit kotona, jatkettiin matkaa valosemmalla reitillä mikä oli ihan kiva. Mutta joo jäi semmonen fiilis et poni oli mahtava mut ei enään koskaan pimeellä maastoon, hyi! Ja tähän välii kaikenlisäks olin yksin maastossa! Kun oltii menty tarpeeksi otin varusteet, laitoin Kilin sisälle sellaseen ihme pihattoon misä se ei kyllä ole kiinni ja annoin melassia ja kivennäiset + laitoin loimen päälle. Sit annoin porkkanan vielä sille ja hyvän yön suukon, lähin juoksee kiireessä bussipysäkille. Sitten meninki kotiin ja jäi tosi hyvät fiilikset Kililtä, mutta pimee maasto kammo jäi. Kuvia en ottanu koska oli pakkasta en siis halunnut ottaa hanskoja pois, ja oli myös tosi pimee. Mutta laitan pari vanhaa kuvaa laitilan kisoista. :) 

kantapää hienosti alhaalla ja sillee..

ohjat roikkuu inhottavasti

Kili otti iha rennost koko kisat. (mäkin kyllä koska kaikki palkittiin)

Ihana Kili ♥